Saaristomeren jälkeen lyhyt varikkokäynti kotona ja sitten suunta Joonianmerelle Kreikkaan. Viikko Zakinthoksen saarella oli aurinkoinen ja lämmin, kuten odotettua. Ihan idyllisen kaunis lomakohde se ei ollut, mutta rannalla ja altaalla pääsi kuitenkin hyvin lepäämään ja rentoutumaan. Ja merelläkin tuli käytyä. Tässä teille parhaat palat ruokamatkasta Kreikkaan.

Viehättävässä kreikkalaisessa tavernassa nautittu alkupala, jonka kreikankielistä nimeä en nyt millän muista. Maustettuja makkaranpaloja ja munakoison paloja tomaattikastikkeessa. Erittäin herkullista!

Aika paljon maistelin klassisia kreikkalaisia herkkuja. Tässä niistä ensimmäinen eli moussaka. Se oli hienoinen pettymys verrattuna siihen, mitä muistan syöneeni aiemmilla Kreikan matkoillani. Valkokastikekerros oli vähän liian paksu ja sitä oli suhteessa liikaa lihaan ja munakoisoon nähden. Joskus olen tainnut jopa itse tehdä moussakaa, en tosin muista hyvin, onnistuiko se. Ehkä kuulette vielä, jos innostun kokeilemaan uudestaan. 

Rantaelämän uuvuttamana tarvitsi pientä välipalaa hotellin parvekkeella: tällä kertaa keksejä, cheddaria ja kreikkalaisia oliiveja. Nam!

Kaupunkikierroksella oli aika kuuma (paitsi kirkoissa), joten pitihän sitä pientä viilennystä ottaa jäätelön muodossa. Toinen pallo tiramisua, toinen jotain pähkinäjuttua. Hyviä olivat molemmat.

Tykkään paljon kreikkalaisista pita gyroista, joten sellainen oli kätevä napata mukaan lounaaksi. Tässä erehdyin tilaamaan "beef gyron", mikä tarkoitti, että liha oli jauhelihataikinasta tehty pötkylä. Olisi pitänyt ottaa souvlaki-gyro, niin olisi saanut grillattua kokolihaa. Kovasti ainakin näissä turistipaikoissa tungettiin ranskalaisia perunoita joka paikkaan. Sitä vähän ihmettelin, että ne ilmestyivät gyronkin sisään. Minulle olisi hyvin riittänyt liha, kasvikset ja tsatsiki täytteeki. Taisin olla nirso ja noukkia ranskikset pois...

Illalla ravintolassa tilasin pelkän pääruoan, mutta sitä ennen eteen tupsahti "compliments from the kitchen" eli pieni ilmainen alkupala. Se oli filotaikinaan kääräistyä juustoa, joka oli paistettu rapeaksi. Maistui ihan kohtalaiselta, vaikka juusto ei kovin voimakasta ollutkaan. Vähän oli turhan rasvainen annos kyllä, olisi kaivannut vähän raikkautta kasviksista tms.

Pääruoaksi tuli sitten souvlaki varras kanaa ja possua. Se oli oikein herkullista! Kylkiäsinä salaattia, kunnon annos tsatsikia, pitaleipää sekä - tottakai - ranskalaisia perunoita. 

Ravintolan ulkoilmaterassilla pyöri myös suloinen kissa. Sen verran laiha kyllä, että paljon ei ole tainnut ruokapaloja asiakkailta herua.

Saarta kierrellessä yksi lounas nautittiin pienessä kylässä saaren keskiosan vuorilla (mäillä?). Ja eihän se ole Kreikan matka eikä mikään, jos ei perinteistä fetasalaattia vähintään kerran syö. Eli nyt oli sen vuoro. Feta oli herkullista, mutta itse olisin karsinut paprikan määrää muussa salaatissa. 

Ravintolan vieressä oli kojuja, joissa myytiin kaikenlaisia matkamuistoja ja pieniä pähkinäherkkuja, hunajaa, oliviiöljyä yms. Sekä juomia, joihin sisältyi myös 1,5 litran muovipulloissa myytävät viinit. Ne olivat niin hauskannäköisiä siinä vesipullojen vieressä, että oli ihan pakko ottaa kuva, vaikka en viiniä ostanutkaan. Hih!

Jälleen yksi parvekkeella nautittu "välipala": melonia ja Serrano-kinkkua. Oli niin iso annos, että sen jälkeen ei paljon ilta-aterioita enää tarvittu. Yksi pieni gyro riitti ajamaan asian.

Kaupasta löytyi myös tällainen makea leivonnainen. Pakkaus oli läpinäkymätön, joten arvelin ostavani sellaista pehmeää manteli-nougata, mitä joka paikassa myytiin. Myös koostumus tuntui puristelemisen perusteella täsmäävän nougat'han. Yllätys olikin, kun sisältä paljastui pieni filotaikinaleivonnainen, jonka sisällä oli hunajaa ja pähkinää. Olisiko ollut joku baklavan sukulainen? Se oli niin järkyttävän makeaa, että melkein jäi syömättä. Sisulla kakistelin pienen herkun kuitenkin alas. 

Aamiaiseksi nautin parina päivänä ison annoksen hedelmiä (tässä persikkaa ja melonia) sekä kreikkalaista jogurttia. Ja pieni loraus hunajaa päälle. En ole jogurtin (tai monien muidenkaan happamien ruokien) ystävä, mutta aina silloin tällöin yritän uskotella itselleni, että jos nyt kuitenkin. Tämä oli ihan hyvää jogurtiksi, paksua ja kermaista.

Ennen kuin kukaan epäilee mitään, niin ei, en syönyt kilpikonnaa! Halusin tähän kuitenkin sellaisesta kuvan, kun ne olivat niin ihmeellisiä otuksia. Valekarettikilpikonnat (careta careta) ovat pienimpiä isoista merikilpikonnista, kuitenkin n. 1 metrin kokoisia läpimitaltaan. Niitä elelee Zakintoksen vesissä ja siellä on kovat kampanjat niiden suojelemiseksi. Osa rannoista on rauhoitettu kilpikonnien pesintää varten. Yhdellä venematkalla onnistuttiin niitä kuitenkin näkemään ja täytyy sanoa, vaikuttavia olivat! Samalla retkellä pääsi hyvin snorklaamaan, mikä oli suunnaton ilo!

Snorklaamisen ja meri-ilman väsyttämälle matkailijalle maistui hyvin veneestä ostettu munkki. 

Toiseksi viimeisen illan alkupalana oli fetalla täytettyjä munakoisokääryleitä tomaattikastikkeessa. Erinomaista!

Ja pääruoaksi kleftiko-nimistä lammaspataa. Pitkään haudutetussa padassa muhinut lammas oli todella mureaa. Seurana mm. kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja juustoa. Do try this at home!