"Kolme yötä jouluun on..."  

Ihan lähellähän tuo jo kolkuttelee, yksi vuoden ihanimmista juhlista.  Täällä on valmistauduttu jo hyvissä ajoin: yhteydet Korvatunturille on hoidettu ja paljon joululeipomistakin jo tehty. Leipomiset alkoivat piparitalkoilla parisen viikkoa sitten. Taikina on tehty samalla reseptillä kuin viime vuonnakin. Joulun tuoksu tulvahtaa suorastaan tulvahtaa kattilasta, kun taikinaa siinä alkaa valmistaa. Yön yli jäähdyttyään se on leipomisvalmista. 

Tänä vuonna taikinasta tehtiin paljon ihan tavallisia peruspipareita sekä muutama iso sydän lahjaksi läheisille ystäville. Lisäksi viimevuotiseen tapaan syntyi joulukuusen koristeita. Leipominen alkaa kuitenkin kaulitsemisesta ja piparien ottamisesta muotilla. Perusmuottien (sydän, tähti, kukka, ukko, akka, possu) lisäksi käyttöön pääsivät viime vuonna joululahjaksi saadut enkeli ja jääkarhu. Syntyipä myös muutama vaahteran- ja tammenlehtipipari. Kaikkein mielenkiintoisin muotti oli kuitenkin viime kesänä arpajaisissa voittamani piparirulla! Tai piparikone, tai mitenkä sitä nyt kuvailisi. Eli rullassa on monta muottia ja sitä pyöräyttämällä saa tehotuotantona monta piparia kerralla. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Aika hieno laite, eikö?

Kaikkein kriittisin vaihe minulle on paistaminen. Siinä muuta touhutessa kun niin helposti pelti unohtuu juuri sen pienen hetken liian pitkäksi aikaa uuniin... Apukokki yritti vahdata uunia: "Pitäisikö ne jo ottaa pois?" Minä otan pellin ulos ja totean: "Ehkei ihan vielä. Annetaan olla vielä ihan vähän aikaa." Kuuluisia viimeisiä sanoja nämä. Sitten annettiin olla ja tulos oli se, mitä arvaatte. Onneksi suurin osa pellillisistä onnistui hyvin.  Tässä yhden pellillisen tuotoksia ehkä jopa hieman jouluseimihenkisesti aseteltuna:

Ihan täysin oikeita elementtejä kuvaelmaan ei pipareista löytynyt. Suurin puute on tietysti se vauvapipari, aika keskeinen tekijä. Seimikin puuttuu. Ja taitavat nuo jääkarhutkin ja tammenlehdetkin hieman väärälle mantereelle eksyneitä olla. Ajatus oli hyvä kuitenkin!

Piparien koristelu onkin tarkkaa puuhaa. Tein kahta eriväristä sokeritäytettä. Valkoinen täyte sisälsi tomusokerin ja vesitilkan lisäksi (reiluhkosti) kardemummaa. Vaaleanpunaiseen täytteeseen meni tomusokeria, vesitilkka, pakastemustikoiden mehua ja pari tippaa punaista elintarvikeväriä. Täytteet sekoitettiin tasaiseksi ja pussitettiin. Pussista leikattiin hyvin pieni pala kulmasta pois. Hyvin pieni siksi, että tahnaa saisi mahdollisimman ohuena nauhana ulos. Tahna jähmettyy nopeasti joten aina parin piparin pursotuksen jälkeen piti olla jo pinseteillä asettelemassa koristehelmiä paikalleen. Hauskaa puuhaa - ainakin kerran vuodessa!

Joulukuusen koristeiksi tuleviin pipareihin olin tehnyt jo ennen paistamista pienet reiät itämaisella syömäpuikolla. Hieman olivat yrittäneet umpeutua paistaessa, mutta heti tuoreeltaan uunista otettuina parantelin niitä vielä puikolla. Nyt ne ovat jo päätyneet kuusen oksille. Näyttävät ja tuoksuvat kerrassaan ihanilta! Isommat sydänpiparit paketoitiin ja annettiin hyvän joulun toivotuksina ystäville.

Näiden leivontatunnelmien myötä toivotan teille kaikille koko sydämestäni:

Kaunista ja rauhallista Joulua!